Kaikkien amis logo

Vinkkipankki

vinkkipankki

Vinkkipankista löydät toisten opettajien ja ohjaajien hyviä käytänteitä ja muita vinkkejä käytännön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Vinkkejä ovat antaneet lukuisat eri opettajat ja ohjaajat Ammattikoulujen sukupuolinormit remonttiin
-hankkeen ja Allas yrkes -hankkeen puitteissa pidettyjen koulutusten ja työpajojen yhteydessä.

  • Pyrin käyttämään selkeää yleiskieltä, jotta mahdollisimman moni ymmärtää. Hyödynnän havainnollistamiseen kuvia, videoita ja muuta visuaalista materiaalia. Joskus jopa näyttelen, jos tarve vaatii!
  • Laitan opiskelijat tekemään harjoituksia eri ryhmissä/pareissa, jotta he eivät pääse aina tekemään tehtävää tutun kaverin kanssa. Tällä tavoin opiskelijat tutustuvat monipuolisemmin toisiinsa, ja olen kokenut sen ehkäisevän kiusaamista.
  • Varmistan, että pystyn tarjoamaan eritasoisia ja tarvittaessa henkilökohtaistettuja oppimistehtäviä sekä henkilökohtaista ohjausta opiskelijoilleni. Kierrän oppimisympäristössä ja huomioin jokaisen opiskelijan.
  • Mahdollistan nimettömän palautteen antamisen kaikista tutkinnon osista digitaalisen alustan avulla. Tiedostan, että chat- tai Wilma-viestit ja paperilomakkeet saattavat paljastaa vastaajan henkilöllisyyden.
  • Yritän osallistaa kaikkia opiskelijoita hyödyntämällä keskusteluja erilaisissa ja erikokoisissa ryhmissä: koko ryhmän kesken, pienemmissä porinaryhmissä ja pareittain. Rohkaisen kaikkia osallistumaan sukupuolesta, iästä, taustasta tai vaikkapa luonteenpiirteistä, kuten ujoudesta, riippumatta.
  • Järjestän opetustilan niin, että kaikki näkevät ja kuulevat toisensa.
  • Olen todennut podcastit ja videot hyviksi opetusmateriaaleiksi, koska niitä voi kuunnella tai katsella monesti.
  • Käyn oppimateriaalia läpi jonkin vähemmistön näkökulmasta, esimerkiksi ajatellen olevani transihminen, pyörätuolin käyttäjä tai etniseltä taustaltani vähemmistöön kuuluva. Löydänkö itseni materiaalista? Onko siellä minun näköisiäni ihmisiä vai olenko näkymätön? Mietin, miltä se tuntuu ja mitä voisin tehdä, jotta kaikki opiskelijat tulisivat näkyviksi.
  • Pyrin siihen, että materiaaleissa esiintyy erilaisia ihmisiä. Jokainen opiskelija tarvitsee samaistumisen kohteita!
  • Vinkkejä oppimateriaalien systemaattiseen läpikäymiseen löydät täältä.
  • Jos sukupuolta kysytään, olen painottanut, että koulun lomakkeissa pitää olla vaihtoehtoina vähintään mies, nainen ja muu. Joskus on toki tarpeen kerätä tietoa sukupuolen mukaan, mutta on hyvä pysähtyä miettimään kriittisesti, milloin se on oleellinen tieto.
  • Sain opiskelijaltani vinkin, että avokysymys on erinomainen vaihtoehto, jos sukupuolta halutaan kysyä esimerkiksi lomakkeessa. Se antaa vastaajalle mahdollisuuden kertoa omin sanoin identiteetistään.
  • Jos opiskelija vaihtaa nimensä, varmistan, että uusi nimi saadaan päivitettyä kaikkiin koulun järjestelmiin, kuten Wilmaan ja sähköpostiosoitteeseen.
  • Kiinnitän huomiota verkkoympäristöjen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. Pystyykö sokea tai kuuro opiskelija käyttämään niitä yhdenvertaisesti? Onko kaikilla opiskelijoillani ylipäätään pääsy laitteisiin, joilla ympäristöjä voi käyttää? Onko heillä riittävästi osaamista verkkoympäristöjen hyödyntämiseen?
  • Opiskelijoillamme on mahdollisuus tehdä ilmoitus syrjintäkokemuksista nettilomakkeen kautta. Tulleet ilmoitukset otetaan vakavasti, ja niiden käsittelyyn on yhdessä sovitut toimintamallit.
  • Olen varmistanut, että koulussamme on myös sukupuolittamattomia wc-tiloja, joita kuka tahansa voi käyttää turvallisin mielin. Jos joku kysyy minulta, missä vessa on, en oleta hänen sukupuoltaan esimerkiksi sanomalla “tyttöjen vessa on vasemmalla”, vaan kerron kaikkien vessojen sijainnin: “vessat sijaitsevat tämän käytävän varrella”.
  • Mursin eräänä vuonna jalkani ja käytin pitkään kyynärsauvoja. Se auttoi vähän hahmottamaan oppilaitoksemme tiloja uudella tavalla. Hissejä ei esimerkiksi ollutkaan niin helppo löytää, ja saadakseni käyttöoikeuden niihin minun oli selitettävä tilannettani yksityiskohtaisesti. Otin asian esille oppilaitokseni tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmässä, ja lopputuloksena opastuksia parannettiin ja esteettömyyttä alettiin muutenkin miettiä enemmän.
  • Koulussamme on naisten ja miesten pukuhuoneiden lisäksi yksityinen pukutila kenen tahansa sitä tarvitsevan käyttöön. Sukupuolitetuissa puku- ja pesutiloissa on käytettävissä liikuteltavia sermejä, joita voi käyttää pukuhuoneen tai suihkun puolella saadakseen lisää yksityisyyttä.
  • Oppilaitoksen pelastussuunnitelmassa tulisi huomioida ihmisten moninaisuus. Turvallisuuskävelyä kannattaa tehdä niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin kanssa oppilaitoksen rakennuksissa ja pihalla. Meillä on puhuttu myös siitä, että mahdolliset hätäkuulutukset esim. keskusradion kautta tulee antaa tarvittaessa suomen lisäksi englanniksi.
  • Arvioin osaamisen näyttöjen ja kokeiden tulokset tutkintoperusteiden kriteerien mukaisesti. Tiedostan arvioinnin subjektiivisen luonteen ja pyrin hallitsemaan sitä. Tavoitteena on aina arvioida osaamista, ei ihmistä.
  • Tarjoan opiskelijoilleni mahdollisuuden näyttää osaamista monella eri tavalla. Kirjallisten tehtävien lisäksi hyödynnän paljon suullisia kokeita, esimerkiksi ryhmäkeskusteluja, haastatteluja tai opiskelijan itsensä kuvaamia videoita, joilla hän vastaa kysymyksiin tai tekee tietyn tehtävän.
  • Keskustelen opiskelijoiden kanssa avoimesti oppimistavoitteista ja arviointikriteereistä.
  • Arvioinnissa opettajan ja opiskelijan välinen valtasuhde tulee näkyväksi. Pyrin toteuttamaan arvioinnin yhdessä toisen opettajan kanssa, jotta arviointi olisi niin tasavertainen ja oikeudenmukainen kuin mahdollista.
  • Vältän sukupuolittavia termejä, vaikka se on välillä vaikeaa. Sen sijaan, että viittaan opiskelijaryhmään sanalla “pojat” tai “tytöt”, voin sanoa vaikkapa “tyypit”, “hei te siellä” tai “nurkkapöydän porukka”.
  • En oleta opiskelijan seksuaalisesta suuntautumisesta tai perheestä mitään. Käytän sanaa “puoliso” vaimon/miehen sijaan ja sanaa “kotiväki” äidin/isän sijaan.
  • Kun kuulen esimerkiksi homottelua tai muuta asiatonta puhetta, puutun siihen. Tärkeintä on mielestäni reagoida jotenkin, vaikka ei aina tietäisikään tarkasti, miten. Kysyn usein, mitä sanoja oikeasti tarkoitti sanomisillaan tai tiedustelen, haluaako hän todella loukata muita ihmisiä.

  • Opiskelijoilla on käytettävissään sanakirjat ja Wikipedian ”Lue toisella kielellä” -osiot. Aina kun osaan, ohjaan omakielisen materiaalin äärelle. Esimerkiksi Infofinlandissa on kattava paketti työelämätietoa monella kielellä, ja OPH:n sivulta löytyy matematiikan sanastoa käännettynä.

  • Monikielisten oppijoiden kanssa myös ammattiopettaja on suomen kielen opettaja. Kiinnitän huomiota siihen, että puhun selkeästi ja havainnollisesti. Yhteisopettajuudesta S2-opettajan kanssa on ollut paljon apua. Olen oppinut kollegaltani, mitkä asiat käyttämässäni kielessä voivat olla vaikeita.

  • Meidän opiskeluhuollon työntekijöiden on joskus välttämätöntä käyttää tulkkia, sillä käsiteltävät asiat ovat niin monimutkaisia ja päätöksillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Onneksi esihenkilömme on tarvittaessa antanut tähän luvan.

  • Jaan tietoa useilla eri kielillä ja käytän myös esimerkiksi kuvia. Huomioin opiskelijat kielitaidosta huolimatta.

  • Osa kollegoistani ei niin paljon miellä itseään kasvattajaksi kuin vaikkapa peruskoulun opettajat. Ajattelen kuitenkin, että juuri ammatillisena opettajana minulla on hyvä mahdollisuus vaikuttaa opiskelijoihin. Olen opiskelijoideni kanssa viikoittain paljon tekemisissä ja opin tuntemaan heidät hyvin. Olen väistämättä jonkinlainen roolimalli opiskelijoille. Siksi omalla toiminnallani ja vaikkapa kielenkäytölläni on paljon väliä.
  • Aloitan päivän kysymällä, miten opiskelijoilla menee. Kommunikoin paljon ja selkeästi ja seuraan opiskelijoiden reaktioita.
  • Yritän muistaa pysähtyä kiireen keskellä kuulemaan opiskelijaa oikeasti, suhtautua myönteisesti ja luoda yhteyttä sekä tarjota opiskelijalle tilan tulla nähdyksi ja kuulluksi.
  • Kysyn opiskelijoilta, mitä nimeä he haluavat minun käyttävän heistä. Kieltenopettajat kysyvät myös, mitä pronominia opiskelijat haluavat itsestään käytettävän.
  • Vahvistan opiskelijoideni ammatti-identiteettiä puhumalla avoimesti siitä, ettei ole olemassa yhtä muottia alamme ammattilaisesta. Kerron, että ammattitaito ei ole koskaan kiinni sukupuolesta, kansallisuudesta, uskonnosta tai muista henkilökohtaisista piirteistä.
  • Pyrin kohtaamaan opiskelijan yksilönä, en vain esimerkiksi tietyn vähemmistön edustajana. Kenellä vain voi olla mitä tahansa taustalla tai minkälainen elämäntilanne tahansa, ja yritän aina muistaa sen.
  • Olen teettänyt opiskelijoillani kyselyn, jossa he voivat kertoa, miten menee ja millaista tukea he koululta tarvitsisivat. Kyselyn voi toteuttaa nimettömänä.
  • Opintojen alussa uusille opiskelijolle järjestetään alkuhaastattelu. Yksi kysymys siellä on muotoiltu näin: Mitä opettajien ja koulun olisi hyvä tietää sinusta? Tämä avoin kysymys on tehnyt opiskelijalle tilaa kertoa itsestään jotain olennaista, mitä muut kysymykset eivät ole tavoittaneet.
  • Arvostan moninaisuutta ja näytän sen esimerkiksi puhumalla tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta myönteiseen sävyyn. Välitän opiskelijoistani aidosti ja uskon, että se välittyy heille.
  • Oppilaitoksessamme opiskelijat ovat mukana toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisessa – niin kuin kuuluukin! Suunnitelmaa hyödynnetään oikeasti arjessa, eikä se jää vain pöytälaatikkoon. Tässä on auttanut se, että johto tukee yhdenvertaisuustyössä. Suunnitelmasta on myös laadittu tiivis versio, joka on värikkään julisteen muodossa kaikkien nähtävillä oppilaitoksen seinillä.
  • Johto on ottanut ison roolin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä koulussamme. Nämä teemat priorisoidaan arjessa, ja se näkyy. Koulumme on ottanut osaa mm. rasismin ja kiusaamisen vastaisiin kampanjoihin. Olemme päässeet myös muutamiin hankkeisiin yhteistyökouluksi, mikä on tuonut asiantuntijatietoa työn tueksi. Kaiken pohjana on kuitenkin jatkuva asian esillä pitäminen arjessa: hyvähenkinen vuoropuhelu johdon ja muun henkilökunnan sekä henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä yhdenvertaisuuden teemoista.
  • Meillä parasta kiusaamisen vastaista ja yhdenvertaisuutta edistävää työtä on ollut yhteisöllisyyden lisääminen. Ryhmäyttäminen heti opintojen alussa on keskeisessä asemassa. Tämän lisäksi eri ryhmät ja eri alojen opiskelijat tekevät paljon yhteistyötä esimerkiksi koulun yhteisiä tapahtumia järjestettäessä. Näin esimerkiksi sukupuolittuneilla aloilla opiskelevat tutustuvat toisiinsa ja oppivat arvostamaan toistensa osaamista.

Seuraavaksi: Yhdenvertaisuussuunnittelu

Siirry sisällysluetteloon

 

Sisältö

Muistilista opettajalle

Muistilista koko työyhteisölle

Oppimateriaalien tarkastelu

Harjoituksia

Vinkkipankki

Yhdenvertaisuussuunnittelu

Lainsäädäntö tukena

Teemapäivät

Linkkivinkit

Ekvalita
bmr logo gron
Konst Samfundet
Opetus Ja Kulttuuriministerio undervisinings Och Kulturministeriet
facebook icon
Instagram icon

Yhteys:

Ekvalita
Hauhontie 6A 1A
00550 Helsinki

kaikkienamis@ekvalita.fi
2024