Menu
Työpäivän aikana opettajainhuoneessa ja käytävillä kuulee arkipäiväisten puheenaiheiden ohella kaikenlaisia kysymyksiä. Usein ne liittyvät oppilaitoksen arkeen, mutta silloin tällöin jotkut aiheet todella kolahtavat tai jäävät mieleen. Olemme keränneet tähän joukon kysymyksiä, joihin ei ehkä löydy heti vastausta. Joskus voi tuntua, että vaikeiden kysymysten edessä jää ihan sanattomaksi. Toivottavasti sinulle on näistä esimerkeistä apua seuraavan kerran, kun kuulet kollegan (tai jonkun muun) kysyvän tai kyseenalaistavan hankalaa aihetta.
Klikkaa kysymystä, niin saat vastauksen. 
Tänä päivänä harva enää hyväksyisi sitä, että opettajat löisivät oppilaitaan tai että ihmisiä pidettäisiin toisten omaisuutena, vaikka nämä olivat joskus itsestäänselvyyksiä. Maailma siis muuttuu koko ajan. Samoin kieli muuttuu jatkuvasti, ja aiemmin vaikkapa neutraaleina pidetyistä sanoista voi tulla loukkaavia. Jos sinusta tuntuu siltä, että jotkut loukkaantuvat mitättömistä asioista, niin kannattaa pysähtyä miettimään omaa asemaansa ja etuoikeuksiaan. Jos itse esimerkiksi ei kuulu seksuaalivähemmistöön, voi olla vaikea ymmärtää, miksi läpällä homottelu voi olla loukkaavaa. Kaikkien ei tarvitsekaan kokea asiaa samalla tavalla kohdellakseen toisia kunnioituksella – riittää, että kuuntelee ja ottaa muiden kokemukset tosissaan. Jos vitsi esimerkiksi loukkaa jotakin muutenkin syrjittyä ihmisryhmää, niin onko se silloin hyvä vitsi?
Usein voi olla helpompi hyväksyä muutoksia, jotka ovat tapahtuneet ennen omaa aikaa. Harva pitää nykyään n-sanaa hyväksyttävänä, mutta jos vaikka vammaisia sortava kielenkäyttö on ollut arkea oman lapsuuden ja nuoruuden ajan, sen kitkeminen omasta kielenkäytöstä voi tuntua vaikealta tai jopa kohtuuttomalta. Silloin on tärkeää muistaa, että oman kielenkäytön muuttaminen on hyvin pieni vaiva siihen nähden, miten suuri merkitys sillä on muille ihmisille. Vaikka omasta mielestäsi kaikkea epäkorrektiutta voisi puolustaa huumorilla, on hyvä muistaa, ettei huumorikaan ole todellisuudesta irrallinen kupla, vaan hyvinkin tiiviisti yhteydessä yhteiskuntaan ja siellä vallitseviin normeihin ja asenteisiin. Huumorilla – ja kielenkäytöllä yleensäkin – on mahdollisuus sekä luoda että ylläpitää epätasa-arvoa ja sortavia rakenteita. Oletko miettinyt, miksi homottelu (läpällä tai ei) on selvästi yleisempää kuin “heterottelu” (jolle ei edes ole sanaa)? Miksi feminiinisiksi mielletyt ominaisuudet miehillä väännetään vitsiksi jokaisessa Hollywood-elokuvassa? Miksi ylipainoon liittyvät punchlinet ovat monen koomikon bravuurimatskua? Vaikka kaikki yksittäiset heitot voi laittaa “läppä hei” -piikkiin, niin tosiasia on se, että nämäkin vitsit viestivät yhteiskunnasta, jossa tietynlaiset piirteet tai ominaisuudet ovat muita arvokkaampia.
Suomessa ammattialojen eriytyminen (segregaatio) on hyvin voimakasta. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä on naisia 85 prosenttia, kun taas rakentamisen alalla 90 prosenttia työntekijöistä on miehiä. Tutkijoiden mielestä ammattialojen voimakas eriytyminen on ongelma yhteiskunnallisella tasolla, sillä monilla mies- tai naisvaltaisilla aloilla on työvoimapulaa samaan aikaan kun työttömyyttä on paljon. Eriytyminen ylläpitää sukupuolistereotypioita, sukupuolten välisiä palkkaeroja ja jäykistää työmarkkinoita. Lisäksi eriytyminen on ongelma yksilötasolla, koska oman sukupuolensa ja vallalla olevien stereotypioiden takia monet eivät edes tule harkinneeksi ammatteja, jotka voisivat sopia heille loistavasti. Niinpä eriytymisen purkaminen tosiasiallisesti lisää ihmisten valinnanvapautta, ei suinkaan vähennä sitä.
Ammattialojen eriytyminen on hieman yllättäen voimakkainta Pohjoismaissa, vaikka täällä sukupuolten tasa-arvon eteen on tehty pitkäjänteistä työtä. Yksi syy voi olla se, että pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa julkinen sektori on suuri, ja naiset ovat työelämään mukaan tultuaan usein työllistyneet juuri julkisen sektorin hoiva-aloille ja muihin palveluammatteihin. Tulevaisuudessa työelämässä tarvitaan mitä todennäköisimmin entistä enemmän joustoa, kun alat ja ammatit muuttavat muotoaan. Sekin on tärkeä syy purkaa alojen eriytymistä. Moninaisuus on tärkeää kaikilla aloilla, mutta ehkä erityisesti niillä, joille keskittyy valtaa ja jotka ovat vahvasti vaikuttamassa yhteiskunnalliseen kehitykseen (esim. ICT-ala).
Tasa-arvolla viitataan usein eri laajasti ryhmien keskinäiseen tasa-arvoisuuteen: vaikka ryhmät ovat keskenään erilaisia, ne ovat samanarvoisia. Suomen laissa tasa-arvolla on kuitenkin kapeampi merkitys, sillä sillä viitataan nimenomaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa erilaiset yhteiskunnalliset tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet koskevat kaikkia sukupuolesta riippumatta. Silloin jokainen voi toteuttaa itseään ilman sukupuoleen perustuvia rajoituksia.
Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta erilaisista henkilöön liittyvistä ominaisuuksista. Perustuslain mukaan ihmiset ovat myös yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa syrjiä sukupuolen, iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon ja vakaumuksen, mielipiteen, vamman, terveydentilan, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn takia.
Syrjintä tarkoittaa sitä, että ihmistä kohdellaan huonommin kuin toisia jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Esimerkkejä syrjinnästä ovat vammaisiin ihmisiin kohdistuva syrjintä eli ableismi, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä ja uskontoon perustuva syrjintä. Syrjintä on Suomen laissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa kielletty.
Moninaisuudella voidaan viitata sekä yksilön moninaisuuteen että yhteiskunnan moninaisuuteen. Yksilön moninaisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä yksilönä on lukemattomia eri ominaisuuksia ja rooleja. Voimme esimerkiksi kuulua useisiin eri ryhmiin. Yhteiskunnan moninaisuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, että yhteiskunta koostuu näistä moninaisista yksilöistä. Nämä erilaiset ominaisuudet ja ryhmät voivat liittyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosioekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, katsomukseen, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin sekä poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin.
Rodullistaminen tarkoittaa prosessia, jossa etuoikeutetut ja valta-asemassa olevat ihmiset liittävät oletuksia ja ennakkoluuloja eri ihmisryhmiä tai yksilöitä kohtaan esimerkiksi ihonvärin, uskonnon, kielen, tapojen jne. perusteella. Rodullistettu ihminen on siten ihminen, joka kohtaa rodullistamista. Esimerkkejä rodullistamisesta ovat vaikkapa saamelaisia tai romaneja halventavat sketsit, maahanmuuttajien esittäminen rikollisina tai muslimien kuvaaminen terroristeina. Termin avulla tehdään valta-asetelmia ja rasismia näkyväksi.
Normitietoisuus tarkoittaa yhteiskunnallisten normien tiedostamista ja havaitsemista. Esimerkkejä normeista ovat mm. heteronormi, valkoihoisuusnormi, sukupuolinormit ja ulkonäkönormit. Kouluympäristössä normitietoisen lähestymistavan avulla voidaan tukea sekä opiskelijoiden mahdollisuuksia että henkilöstön valtaa luoda tilaa ja osallistaa. Normitietoisuudessa ymmärretään myös normien yhteys etuoikeuksiin ja yksilön mahdollisuuksiin. Normitietoisuus on työkalu, jonka avulla rajoittavia voidaan muuttaa normeja, edistää yhdenvertaisuutta ja lisätä yhteisöllisyyttä.
Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää, tutustu sivun alalaidassa olevaan linkkilistaan.
Suuri osa meistä kaikista on jossain tilanteessa se, joka poikkeaa normista. Ehkä olemme nainen miesvaltaisella alalla, ehkä rakastumme samaa sukupuolta olevaan ihmiseen tai kärsimme mielenterveysongelmista. Ehkä sosioekonominen tai etninen taustamme poikkeaa ympärillämme olevien taustoista. Melkeinpä meillä kaikilla joku läheisistämme poikkeaa normista tavalla tai toisella. Normista poikkeaminen on siis ehkä yleisempää kuin arjessa tulemme ajatelleeksi. Ja vaikka kyseessä olisikin vain pieni vähemmistö, on jokaisella ihmisellä silti oikeus elää turvassa ja voida hyvin.
Se, miltä normien rikkominen kenestäkin tuntuu, on yksilöllistä ja tilannekohtaista. Tiedetään kuitenkin, että normien rikkomisesta on usein seurauksia, jotka joskus ovat vaikkapa viattomia kysymyksiä tai kehuja, mutta joskus taas vakavaa häirintää tai jopa väkivaltaa. Siksi normien purkaminen on tärkeää. Hyvässä yhteiskunnassa jokaisella on oikeus elää turvassa – ilman pelkoa häirinnästä, syrjinnästä tai väkivallasta.
Jos ihmisen identiteettiä kyseenalaistetaan jatkuvasti tai ihminen joutuu syrjityksi, mielenterveys voi kärsiä. Esimerkiksi valkoisuuden normia rikkovat ihmiset joutuvat Suomessa usein ihonvärinsä vuoksi rodullistamisen, syrjinnän ja rasismin kohteeksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä puolestaan on muita suurempi riski kohdata häirintää, syrjintää ja väkivaltaa koulussa, perhepiirissä ja vapaa-ajalla. Pyörätuolia käyttävät ihmiset eivät välttämättä pääse koulurakennukseen sisälle rakennetun ympäristön esteellisyyden takia. Normeja rikkovat ihmiset ovat siis normeihin mukautuvia ihmisiä heikommassa asemassa. Siksi normitietoinen ja tukea tarjoava opettaja voi olla normeja rikkoville opiskelijoille hyvin tärkeä.
Tasa-arvotyön näkökulmasta ensisijaisen tärkeää on, että yksilöllä on sukupuolesta riippumatta mahdollisuus olla omanlaisensa, ainutlaatuinen ihminen. Konkreettisesti se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että saa leikkiä millaisia leikkejä haluaa, voi valita tyylinsä vapaasti, saa suunnata sille alalle, joka tuntuu omalta ja työskennellä valitsemassaan ammatissa – kaikki tämä ilman ihmettelyä, pilkkaa tai syrjintää. Tämä ei kuitenkaan tällä hetkellä vielä toteudu, vaan stereotypiat ja asenteet rajoittavat eri sukupuolta olevien ihmisten toimintaa monin tavoin. Lisäksi tasa-arvotyössä korostetaan sukupuolen moninaisuutta eli esimerkiksi sitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Sukupuolen kieltämistä ei kuitenkaan olla ajamassa. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia – juuri omanlaisiaan tyttöjä ja poikia. On myös täysin ok, jos ei ole tyttö eikä poika.
Yhteiskunnassamme usein sitä, mikä mielletään feminiiniseksi, pidetään vähempiarvoisena kuin sitä, mikä mielletään maskuliiniseksi. Tämä näkyy esimerkiksi palkkauksessa, sillä feminiiniseksi mielletty ja naisvaltainen hoiva-ala on heikommin palkattu kuin maskuliiniseksi mielletty ja miesvaltainen tekniikan ala. Elämmekin yhteiskunnassa, jossa sukupuolella on edelleen merkitystä. Miehille sattuu naisia useammin työtapaturmia, ja lisäksi miehet saattavat joutua vaikeuksiin työpaikalla, jos he haluavat pitää perhevapaita. Naisilla puolestaan on esimerkiksi huonommat mahdollisuudet edetä urallaan ja päästä toimimaan esihenkilöasemassa. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työmarkkina-asemassa on myös paljon korjattavaa, sillä esimerkiksi transihmisten työllisyystilanne on muuta väestöä heikompi, ja muunsukupuoliset joutuvat salaamaan identiteettinsä työpaikalla muita useammin.
Näiden tasa-arvo-ongelmien taustalla on mm. koulutusalavalintojen eriytyneisyys, naisille kasautuva lastenhoitovastuu sekä suora syrjintä sukupuolen perusteella. Tasa-arvo ei siis ole mennyt överiksi, vaan sen eteen on edelleen tehtävä töitä.
Seksuaalinen häirintä voi ilmetä monin eri tavoin, kuten seksuaalisesti vihjailevin puhein, elein tai ilmein, kaksimielisinä vitseinä tai vartalon kommentoimisena, seksuaalissävytteisinä viesteinä tai puheluina, fyysisenä kosketteluna ja lähentelynä tai seksuaalirikoksena. Seksuaalinen häirintä on lailla kielletty, sillä se on tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää. Häirintä on luonteeltaan ei-toivottua ja yksipuolista. Voit korostaa kollegoillesi, että tämä ei ole mielipidekysymys, vaan oppilaitosten velvollisuus on ehkäistä seksuaalista häirintää ja puuttua esille tuleviin häirintätapauksiin. Amisbarometrin mukaan useampi prosentti ammattiin opiskelevista opiskelijoista on kokenut oppilaitoksessa tapahtunutta seksuaalista häirintää. Erityisen paljon häirintää kokevat muunsukupuoliset opiskelijat. Seksuaalinen häirintä ei ole koskaan häirityn syy, vaan vastuu on tekijällä.
Keskustelun kääntäminen flirttailuun seksuaalisen häirinnän yhteydessä on vähän aiheen ohi puhumista. Flirttailussa tunnustellaan toisen rajoja ja huomioidaan toinen kohteliaasti. Flirttailu – toisin kuin seksuaalinen häirintä – on vastavuoroista. Jos toinen ei vastaa flirttiin, on flirttailu syytä lopettaa. #metoo-keskustelun ytimessä on suostumuksen käsite: kaikkeen kosketukseen ja erityisesti seksuaaliseen kanssakäymiseen on oltava kaikkien osapuolten suostumus. Suostumuksen voi varmistaa kysymällä suoraan: “Haluatko, että hieron sinua?” tai “Voidaanko halata?” Se ei ole noloa eikä pilaa tunnelmaa, vaan osoittaa toisen rajojen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Suostumuksen on oltava jatkuvaa, ja sen voi myös perua milloin tahansa. Kerran annettu suostumus ei oikeuta jatkamaan esimerkiksi kosketusta, jos toinen muuttaa mielensä.
Kysyminen on usein loistava keino oppia lisää uusista asioista. Moni vähemmistöön kuuluva tai muutoin normista poikkeava ihminen kokee kuitenkin ulossulkevina tai loukkaavina sellaiset toistuvat kysymykset, jotka perustuvat esimerkiksi toisen ulkonäöstä tai muista ominaisuuksista tehtyihin olettamuksiin siitä, että ei kuulu “meihin”. Rodullistetut ihmiset saattavat vaikkapa päivittäin kohdata suomen kielen osaamisen kyseenalaistamista tai uteluita siitä, mistä he ovat oikeasti kotoisin. Transihmisille tai vammaisille ihmisille taas saatetaan esittää hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä esimerkiksi kehoon liittyen. Tällaiset utelut voivat häiritä, vaikka ne olisivat kuinka hyväntahtoisia tahansa. Onkin hyvä huomata, että oma käytös voi loukata toista ja ilmentää esimerkiksi haitallisia stereotypioita tai rasismia, vaikka se ei olisi ollut tarkoitus.
Toisen kokemukseen ei aina voi samaistua täysin. Esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen kokemuksia voi olla vaikea kokonaan käsittää, jos itse ei kuulu tällaiseen vähemmistöön. Ja jos ei ole itse koskaan kohdannut rasismia, ei ehkä pysty täysin asettumaan rodullistetun ihmisen asemaan. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kaiken avain on toisen ihmisen kuuntelemisessa ja muiden kunnioittamisessa. Se, että itseä ei haittaisi suoratkaan kysymykset, ei tarkoita, etteivät ne voisi haitata toisia, koska kokemusmaailmamme ovat erilaiset. Toisen ihmisen kokemukset on silti syytä ottaa todesta, jos haluaa käyttäytymisellään viestiä hyväksyntää ja arvostusta.
On tärkeää myös muistaa, että vähemmistöön kuuluvien ihmisten velvollisuus ei ole “kouluttaa” muita. Jos kaipaa koulutusta, tietoa voi hankkia oma-aloitteisesti esimerkiksi internetistä ja kirjoja lukemalla. Ihmisten kokemuksiin voi saada kosketuspintaa seuraamalla vaikkapa moninaisia ihmisiä somessa tai lukemalla kiinnostavien ihmisten kirjoittamia artikkeleita tai heistä tehtyjä haastatteluja. Kysyäkin voi, varsinkin silloin, kun kysymyksille annetaan lupa! Esimerkiksi Elävässä kirjastossa voi “lainata” toisen ihmisen, käydä hänen kanssaan keskustelua ja oppia sitä kautta lisää hänen kokemuksistaan.
